Lähdin kerran kulkemahan,
polkuja muinaisten matkalaisten,
Vienan teitä kuljeskelin,
reitin vanhan vaelsin.
Pilkat kertoi tarinaansa,
polku polun tallaajista.
Reitti Vienaan tuli minulle tietoon sen jälkeen, kun Suomussalmelainen Vienan reitti ry oli kunnostanut vuonna 2021 vanhan polun, joka oli jo lähellä kadota kokonaan.
Vienan reitin kiehtova historia ulottuu kauas menneisyyteen Vienan Karjalan ja Suomen väliseen kauppakulkuun, sodankäyntiin, runonkeruuseen ja kulttuurintutkijoiden matkoihin. Vienan reitti on ollut tuhansien vuosien ajan metsästäjien, sotilaiden, runonkerääjien ja laukkukauppiaiden käyttämä tie Suomen ja Vienan Karjalan välillä. Se on osa muinaista kauppatietä Perämereltä Vienanmerelle. Vuokin reittiä pitkin myös Elias Lönnrot kulki runonkeruumatkoillaan Vienan Karjalaan. Vienan reitti on muinaismuistolailla suojeltu kulttuurihistoriallinen polku ja valtakunnallisesti merkittävä arkeologinen kohde. (Lainattu teksti, kartta ja Vienan reitin linkit Vienanreitti.fi)
Polkuja Vienan Karjalaan on ollut useita, joten Vuokin reitti on siinä mielessä kuvaavampi nimi. Puhun nyt kuitenkin Vienan reitistä tarkoittaen tätä 27 km pituista merkittyä reittiä.
Syksyllä 2024 matkaani tarttui Suomussalmella pysähtyessäni nippu karttoja ja esitteitä, jotka tarttuivat toisen kerran käteeni avatessani repun jälleen keväällä 2025. Siinäpä oli sitten se mielessä pyörinyt helatorstain vaelluksen kohde.
Tutkin karttoja tarkemmin ja hahmottelin jonkinlaisen rengasreitin. Vienan reitti on janareitti. Polkuja kulki houkuttelevasti pitkien särkkien päällä. Itärajan retkeilyreitti on kulkenut pitkin itärajaa, ja sen polku risteää Vienan reitin kanssa. Löysin tiedon, että ainakin Aittojärven laavulle asti on hyvä polku.
Jouni Laaksosen vuonna 2024 ilmestyneessä Kainuun ja retkeilyreitit kirjassa on hyvin kerrottu reitin kulku ja nähtävyydet. Retkipaikka-sivustolla oli myös juttu tästä reitistä.
Ensimmäinen päivä -Rautiaisen mylly
Olisin lähtenyt matkaan jo aiemmin, mutta töissä oli keskiviikko ennen helatorstaita varattu tyhypäiväksi ja retkeksi Vekarukselle. Lähdin siis työpäivän jälkeen ajelemaan Tuupovaarasta Kuhmon kautta Suomussalmelle.
Olin illan suussa perillä ja ajoin autolla suoraan Rautiaisen myllylle. Reitti alkaa virallisesti aiempaa Vängän kylästä, mutta suunnittelin käyväni siellä palatessani takaisin autolle.
Sää oli hieman epävakainen. Tein kuitenkin pienet tulet nuotiopaikalle ja paistoin iltaruuan ulkona. Myllyn pihapiirissä olisi ollut muutamia hyviä telttapaikkojakin, mutta koska sauna oli siisti, päätin nukkua siellä. Myös laavussa tai myllyssä olisi voinut nukkua, mutta ajattelin kosken kohinan olevan vähän liian äänekäs.
[Tähän tulee kuva myllystä]
Rakennukset on entisöity ja saunan lauteet olivat riittävän leveät nukkumiseen. Ilmeisesti kivisessä kiukaassa oli yritetty polttaa jotain, koska sisällä oli savun hajua, joka tuulettamalla kuitenkin hävisi. Tuskin tuossa saunassa on ihan äsken kylvetty. Sauna ei siis ole enää saunana ja tulen teko siellä on kielletty.
Saunan seinässä oli kyltti, jossa kerrottiin saunan olleen jopa asumus.
Yöunista ei meinannut tulla mitään, kun havahduin johonkin ääneen. Unen pöpperössä yritin paikallistaa äänen lähdettä, ja viimeistään aamulla totesin, että välipohjan päällä piilossa on linnun pesä. Siellä oli ilmeisesti kirjosiepolla poikaset.
Ensimmäinen varsinainen patikointipäivä: Rautiaisen mylly - Syntisen laavu
Aamupalan jälkeen nostin rinkan selkään ja lähdin polulle. Aluksi kuljettiin valoisassa männikössä. Välillä polku kapeni varvikossa, mutta pilkat puissa osoittivat reitin paikkaa. Yhtään maalimerkkiä ei Vienan reitillä ole, vaan merkit olivat kirveellä perinteisesti isketty puiden kylkiin.
Polku oli kapea ja välillä hieman huonosti näkyvissä. Merkkiviittoja oli kohdissa, joissa ylitettiin hiekkateitä. Polku järven rannassa toi vähän vaihtelua. Lämpimällä säällä olisi voinut kastautua Kevättijärvessä, jossa näytti olevat hiekkapohja.
 |
| Kevättijärven vene |
Merkkipuu
Noin neljän kilometrin jälkeen saavuin rakennelmalle, jonka sisällä oli vanha puunrunko ja seinillä tietotauluja. Olin ilmeisesti ensimmäinen kävijä talven jälkeen, sillä yksi tauluista oli kaatunut maahan.
Puun runkoa kutsutaan Lönnrotin merkkipuuksi. Sen kyljessä on vuosiluvut 1833 ja 1837. Kuuluisin reitillä kulkeneista on Elias Lönnrot, jonka käynteihin vuosiluvut viittaavat. Vienan reitillä on keskeinen asema Kalevala-eepoksen synnyssä. Lönnrot kävi keräämässä runoja neljällä eri runonkeruureissulla Vienan Karjalaan, joten reittiä on kutsuttu myös Lönnrotin poluksi. Eli aika kultturellilla taipaleella olin, vaikka ei sitä niistä pusikoista olisi uskonut.
Seinillä olevissa tauluissa esiteltiin muut kulttuurintutkijat, jotka ovat ahkerasti kulkeneet Vienan reitillä.
Jatkoin matkaa polkua pitkin. Maisemat eivät olleet kovin kummoiset.
Jumalhyväahon laavu
Pysähdyin ruokatauolle Jumalanhyväahon laavulla, joka oli mukavalla paikalla. Nimensä paikka on saanut kankaalla sijainneesta kaskesta. Ruokaa keitellessä katselin maisemaa Ahvenlammelle.
[Tähän tulee kuva laavusta]
Tauon jälkeen jatkoin matkaa ensin merkittyä polkua pitkin, mutta saavuttuani Malahvin tielle, kuljin sitä pitkin lähes kolme kilometriä. Rajalan kohdalla merkitty reitti olisi mennyt harjulle Kapeaselän rannoille, mutta suunnitelmani oli tulla pois sitä reittiä pitkin, niin sen takia oikaisin tietä pitkin, vaikka etappi oli harvinaisen puuduttava.
Hyrynsärkän kohdalla palasin taas polulle. Kartalta jos katsot, näet, että harju jatkuu aina Särkänpolvesta Aittojärvelle saakka. Särkän päältä on hienot maisemat puolelle ja toiselle.
 |
| Hyry |
Infotauluissa kerrotaan Torniojärven rannalla sijainneesta kuuluisasta markkinapaikasta 1700-luvulla. Vienan reitillä kulki satoja vuosia vienalaisia laukkukauppiaita 1920-luvulle asti. Kekrinä Torniojärven rannalla järjestettiin suuret markkinat, missä vuokkilaiset möivät laukkukauppiaille tervaveneitä. Näillä veneillä vienalaiset matkasivat Kajaaniin ja Ouluun. Markkinat olivat suuria tapahtumia, joissa tehtiin kauppaa, mutta pidettiin myös hauskaa.
Palojärven ja Katiskalammen välillä tervansoutajat kaivoivat aikoinaan suojaisan kanavan myrskyjä vastaan. Polun molemmin puolin näkyy monia tuhansia vuotta vanhoja pyyntikuoppia. Särkän päässä näkyy paljon kaivantoja, jotka ovat ilmeisesti Jäämereltä tulleen suolan varastoina, mutta myös kulkukauppiaiden yöpymispaikkoja Yli-Vuokin satamassa.
 |
| Porrasjoki |
Toisella puolella virtaa Porrasjoki ja toisella Isojoki. Porrasjoki virtaa kohti itää, mutta tekee jyrkän mutkan, Särkänpolven, ja kääntyy virtaamaan kohti länttä Isojokena. Jokien rannoilla on laajat jokiniityt, josta on muinoin niitetty heinää karjalle. Niityillä kaksi uutta niittylatoa, joissa voi retkeilijät yöpyä. Varsinkin Isojoen rannassa oleva on viihtyisällä paikalla.
Satalatva
Porrasjoen rannalla ennen Särkänpolvea on merkkipuu, jonka suojaksi on rakennettu myös katos. Satalatvaksi nimetyssä puunrungossa on näkyvissä pilkat 1685 ja 1787. Täyttä varmuutta siitä, mitä vuosiluvut merkitsevät, ei ole. Puu on noin 400 vuotta vanha. Kaatumisen jälkeen se oli osittain virunut joessa vuosikymmenet, josta se oli pelastettu kuivalle maalle ja nostettu pystyyn katokseen.
 |
| Satalatva |
Satalatva yhdistetään Kalevalaan, mutta sellaista termiä ei Kalevasta löydy. Nimi viittaa vuonna 2021 ilmestyneeseen teokseen Satalatva - Kalevala uusin silmin, jossa se toimii myyttisen tarinapuun metaforana.
Matkamiehen risti
Ennen kuin harjun päältä laskeudutaan alas, voi pysähtyä matkamiehen ristillä pitämään muinaisten matkamiesten tapaan taukoa. ns. kumarrusristit ovat vanhaan ortodoksiseen uskoon kuuluva perinne. Niitä oli kulkuväylien varrella, ja jokainen kulkija pyrkivät pitämään lepo- ja evästauon ristin luona. Ristin juurella kulkija pysähtyi myös kumartamaan, ristimään silmänsä ja rukoilemaan suojelusta matkaan lähteville ja kotiin jääville tai anomaan hyvää kauppaonnea tai kiittämään matkan vaivoista selviytymisestä. Koska kylien välimatkat olivat pitkiä, ristit toimivat lisäksi ikään kuin virstanpylväinä. Niiden avulla tiedettiin, kuinka pitkä matka oli kuljettu.
[Tähän tulee kuva matkamiehen rististä]
Matkamiehen ristit pystytettiin etenkin teiden haaraan, niemenkärkiin, polkujen ja vesiteiden yhtymäkohtiin ja ylityspaikkoihin. Kaikki nämä paikat olivat karjalaisten pakanuuden aikaisessa perinteessä vaarallisia paikkoja, joihin liittyi "paha voima".
Kuljin kohti Syntisen laavua. Laskeuduin alas harjulta ja ylitin joen siltaa pitkin. Siitä ei ollut enää pitkä matka laavulle tai paremminkin puolikodalle. Pitkospuut olivat poikkipuisia kapulateitä, jota pitkin kuljin kohti laavua.
Kota oli iso ja uusi. Hyvää telttapaikkaa en löytänyt ympäristöstä, niin päätin pystyttää sen laavun suojiin. Telttani on helppo nostaa pois paikoiltaan ja siirtää muualle, jos kodalle olisi tullut muita.
Ennen kuin nousin Tornionsärkälle, kävin Porrasjoen rannassa. Kaloja pintoi vedessä, mutta kun en kalasta, en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Kun tulin uudestaan joen rantaan Särkänpolvessa, katsoin että saisin jollain tavalla otettua vettä joesta sillalta. Laavulla olikin sanko, jossa oli tukeva köysi. En aivan heti upottanut sankoa veteen, sillä kaloja polski tehden pyöreitä kuvioita veden pintaan. Uskoin, että jos heitän sankon veteen, mukaan tulee kalakeiton verran kaloja mukaan. Vesi oli kuitenkin niin tummaa, etten saanut selvää, mitä kaloja siinä uiskenteli. Eikä niitä sankoon sattunut.
 |
| Särkänpolvi |
Toinen vaelluspäivä: Syntisen laavu - Aittojärven laavu
Aamulla lähdin kulkemaan samaa reittiä takaisin ja mikäs siinä oli kaunista harjua pitkin kulkea kertaalleen. Poikkesin Isojoen rannassa niittyladossa. Se on uudisrakennus ja se oli tehty niin, että siellä olisi voinut yöpyä. Teltta olisi mahtunut hyvin sisään. Poikkesin uudestaan myös Satalatvan luona ja sain kuin sainkin logattua geokätkön, joka oli vähän hankalassa paikassa.
Ruokatauon pidin Porrasjoen rannalla. Kuljin siltaa pitkin toiselle puolelle, jossa oli mukava paikka hengähtää. Seurailin sillalta, kuinka kaloja ui kirkkaassa vedessä. Olin erottavina ahvenia. Todella kalaisa joki.
Saavuttuani jälleen Mahlavintielle, jatkoin tien yli Vienan reitin polkua pitkin, jota en mennessä vielä kulkenut. Jatkoin matkaa eteenpäin kohti Aittojärveä. Tässä kohtaa polku oli vanhaa Itärajan retkeilyreittiä. Maisemat vain kaunistuivat harjujonon jatkuessa lopulta halkoen Aittojärven keskeltä. Pysähtelin monta kertaa nauttimaan aurinkoisesta päivästä ja kiireettömästä tunnelmasta.
Aittojärven laavu oli kivalla paikalla Keräsensalmessa ja löysin ihan mukiin menevän telttapaikankin. Kesken rauhallisen illan, kuulin erikoista pörinää. Hetken päästä tajusin droonin kuvaavan jonkin matkan päässä. Vähän säikähdin, mutta asiaa miettiessä, ja sitten vielä googletteluani, päättelin droonin kuuluvan rajavartioston rajanvalvontaan.
Illalla kävin vielä kävelyllä Kaatiolammilla. Polku kulki kauniissa metsässä ja edelleen harjumaisemissa.
Jatkoin matkaa vielä Kaatiolampien halkovalle kannakselle. Itärajan retkeilyreitti on kunnostettu kulkemaan alempaa, mutta kulkeminen kannaksella on kuitenkin sallittua, vaikka rajavyöhykkeen raja kulkee aivan polun vieressä olemattomalla kannaksella. Käännyin kapeimmassa kohdassa pois, sillä kengät alkoivat kastua jo vähän liikaa. Uskoisin, että siitä olisi kyllä päässyt kulkemaan, mutta ehkä joskus toiste. Itärajan retkeilyreitti kiinnostaisi joskus patikoida.
Saavuin takaisin laavulle ja tein iltatulet. Drooni ilmestyi taas paikalle. Vakuutin itselleni, että se on Rajavartioston ja sen lentäminen ympäristössä on minun parhaaksi.
Kolmas vaelluspäivä - takaisin Rautiaisen myllylle
Aamu oli sateinen ja kuulin taas droonin lentävän lähistöllä. Söin aamupalan laavun suojissa ja sateen loputtua pakkasin rinkan.
Lähdin kulkemaan jonkin matkaa Kaatiojärville päin. Käännyin hiekkatielle ja muutamien kilometrien jälkeen saavuin tuttuun risteykseen, jossa oli viitta taas Vienan reitille. Sääennustus näytti sadekuuroja. Kiirehdin polulla Merkkipuun katokseen juuri sopivasti. Vettä tuli sen verran rankasti, että ehdin pitämään hyvin lounastauon katoksen suojissa.
Jossain vaiheessa katseeni oli herpaantunut ja huomasin olevani väärällä polulla ja väärässä paikassa. Onneksi maasto oli helppoa kuljettavaa, ja pääsin helposti oikaisemaan toiselle polulle, jota pitkin pääsin taas oikealle reitille. Olipa tuolla joitain vanhoja merkkejä puissa muistona jostain muusta reitistä.
Oli hieman puuduttavaa kulkea samaa reittiä takaisin, koska maasto Rautiaisen myllyä kohti kuljettaessa oli aika märkää ja soista. Saavuin kuitenkin takaisin myllylle, jossa oli mukava uittaa jalkoja raikkaassa virtaavassa vedessä.
Söin nopeasti jotain välipalaa ja hyppäsin auton rattiin. Vängän kylällä pysähdyin lukemaan vieraskirjaa. Taivas näytti todella synkältä ja sadekuuroja oli luvassa. En enää malttanut lähteä katsomaan, mitä reitin alkumatkassa olisi ollut, vaan jatkoin matkaa kohti vienankarjalaisia kyliä, Kuivajärveä ja Hietajärveä.
.png)
Lähetä kommentti